MEISTÄ
Ensimmäisen norjalaiseni sain vuonna 1993, kun ruskeatiikeriuros
Dunderkattens Adolf tuli meille (minulle ja vanhemmilleni) lemmikiksi.
Kasvattajan pyynnöstä menimme Aatun kanssa yhteen näyttelyyn ja
sille tielle jäin. Kun Aatu 11.07.2002 täytti kymmenen vuotta, Kehrääjän kuudes pentue oli
viittä vaille valmis muuttamaan uusiin koteihinsa.
Vanhuksemme on poissa. Aatu nukkui syliini kesäkuun viimeisenä päivänä 2003.
|
Rekisteröin kasvattajanimeni FIN*Kehrääjän vuonna 1995. Ensimmäinen
pentue kissalaan syntyi seuraavana vuonna.
Kasvatustoimintani on pienimuotoista kotikasvatusta. Meillä on pentuja
1-3 kertaa vuodessa. Tällä tavalla jokainen syntyvä pentu saa
paljon rakkautta ja huomiota osakseen, mikä on mielestäni
tärkeää, jotta pennusta kasvaa henkisesti ja fyysisesti terve yksilö.
|
Pyrin kasvattamaan rotumääritelmän mukaisia, suurikokoisia, voimakasrakenteisia kissoja,
joilla on kauniit pään linjat ja norjalaiselle metsäkissalle tyypillinen upea
turkki ja pitkä tuuhea häntä. Kiinnitän huomiota ulkoisten seikkojen lisäksi
myös kissojen luonteeseen. Käytän kasvatuksessa ainoastaan hyväluontoisia
kissoja.
Kaikki kissamme ovat sisäkissoja ja perheenjäseniä. Ne saavat kulkea
vapaasti asunnossamme mielensä mukaan. Ne ovat myös vallanneet suuren
osan sängystämme.
Kissanpennut syntyvät makuuhuoneessamme ja kasvavat perheenjäseninä.
Niitä on pidelty ja niiden kanssa on leikitty paljon. Ne ovat tottuneet muihin
kissoihin ja kodin ääniin. Teemme kaikkemme, jotta pennuista kehittyisi mahdollisimman
sosiaalisia, uteliaita ja rohkeita. Sellaisia Kehrääjiä, joista voimme olla ylpeitä.
Tervetuloa tutustumaan kissoihimme ja menettämään sydämenne
norjalaiselle metsäkissalle!
|
|
