meistä
Kehrääjän nimen takaa löytyvät minä, Tuuli, avomieheni Pasi, kolmevuotias poikamme Osku sekä tietenkin norjalaiset metsäkissamme Betta, Nuppu, Elli, Irma, Aino, Fanni, Santtu, Leo, Elkku, Väinö, Joiku ja Iris. Jos nyt oikein laskin, olemme 15-henkinen perhe.Asumme vanhassa omakotitalossa Mietoisissa (Mynämäellä) n. 30km Turusta pohjoiseen. Aikaisemmin asuimme Turussa, mutta muutimme tänne vappuna 2009. Kaupunkilaisena maalle muutto vaati aikaa, mutta nyt yli vuoden täällä asuttuamme tuntuu, että olemme viimein asettuneet aloillemme. Kissat, tietenkin, olivat täälle heti kuin kotonaan. Varsinkin, kun on paljon tilaa liikkua ja vielä kolmessa kerroksessa. Kesällä 2010 saimme myös ulkotarhan, joten tuulettumaankin pääsee.
Minulla on ollut kissoja 5-vuotiaasta asti. Silloin sain "syntymäpäivälahjaksi" aidon maatilalla kasvaneen ruskeatiikeri/valkean kollipojan, joka kiersi sydämeni tassunsa ympäri niin tiukkaan, että elämä ilman kissaa sen jälkeen on ollut mahdotonta. Norjalaiseen metsäkissaan tutustuin ensimmäisen kerran kissakirjojen lehdillä 80-luvulla, mutta ensikosketuksen rotuun sain 1993, kun Dunderkattens Adolf "Aatu" muutti pitkän etsinnän jälkeen luoksemme.
Kasvattajan innoittamana menimme Aatun kanssa yhteen näyttelyyn. Yksi kerta muuttui pian toiseksi ja kolmanneksi ja ajatus omasta metsäkissapentueesta alkoi muotoutua.
Rekisteröin kasvattajanimeni FIN*Kehrääjän vuonna 1995. Paperit nimeä varten olivat valmiina jo kuukausia ennen kuin vein ne postiin. Jouduin odottamaan lähettämistä siihen asti, että 18-vuotis syntymäpäiväni oli ja meni. Ensimmäinen Kehrääjän metsäkissapentue näki päivänvalon 30.11.1996 ja se syntyi vanhempieni luona Kokkolassa.
Olenkin näiden vuosien aikana tehnyt läheistä yhteistyötä äitini, Tellervo Sahlbergin, kanssa ja kaiken kaikkiaan kuusi Kehrääjän pentuetta on syntynyt vanhempieni luona (A, L, P, Q, T, W). Vuonna 2008 äitini rekisteröi itselleen kasvattajanimen FIN*Jatulintarhan ja yhteistyömme on jatkunut sen jälkeen kahden kissalan voimin.
Kaikki kissamme ovat sisäkissoja ja perheenjäseniä. Ne saavat kulkea melko vapaasti koko talossa.
Kun poikamme Osku antoi kuulua itsestään, teimme päätöksen, että makuuhuone rauhoitetaan kissoilta. Alun pienoisen epäuskon (kissojen taholta) jälkeen järjestely on sujunut hyvin. Nyt, kun Osku on jo isompi, eikä ole enää pelkoa tukehtumisesta tai allergioista, pääsevät kissat aina silloin tällöin taas sänkyymme. Ne ovat tosin huomanneet, että yksi pieni ihmislapsi vaatii kumman paljon tilaa..
Meille syntyy pentuja 1-3 kertaa vuodessa riippuen pentueiden koosta, emokissojen juoksuista, astutusten onnistumisesta ja omasta jaksamisesta. Haluan, että minulla on aina tarpeeksi aikaa jokaiselle meillä syntyvälle pennulle.
Pennut kasvavat luonamme perheenjäseninä. Ne tottuvat muihin kissoihin, lapsiin ja kodin ääniin. Niitä on pidelty ja niiden kanssa on leikitty paljon. Teemme kaikkemme, että niistä kehittyisi mahdollisimman sosiaalisia, uteliata ja rohkeita.
Mainetta ja mammonaa tärkeämpää minulle on se, että jokainen pentu saa hyvän, rakastavan ja pysyvän kodin. Siihen päälle tulee sitten näyttelyharrastus jokaisen uuden omistajan oman mielenkiinnon ja innostuksen mukaan. Pakollista se ei ole.
Jos siis etsit sylinlämmittäjää ja touhutassua, olet saattanut eksyä juuri oikeaan osoitteeseen. Jos mieleesi heräsi kysymyksiä, ota rohkeasti yhteyttä, vastaan niihin mielelläni.
Tervetuloa tutustumaan kissoihimme ja menettämään sydämenne norjalaiselle metsäkissalle!